Ennen oli rättikässää ja veistoa. Lukujärjestyksessä teknistä työtä tai tekstiilitöitä. Pitkät ajat valintamahdollisuuksia ei ollut. Tytöt virkkasivat ja pojat veistivät. Edistystä oli, kun pääsi puoleksi vuodeksi kokeilemaan sitä toista sorttia. Peruskoulun myötä käsitöistä pyrittiin tekemään kaikille oppilaille yhteistä oppiainetta, mutta kahtiajako jatkui pitkään .
Uusimman opetussuunnitelman mukaan opetetaan pelkkää käsityötä kaikille. Ja työ on monimateriaalista. Onneksi yhteen työhön ei välttämättä tarvitse käyttää kaikkia materiaaleja.( kuten moni vanhempi ope alkuun kauhisteli )
Meidän koululaisten uusimmassa työssä on puuta, akryylimuovia ja elektroniikkaa. 
Yhdysluokassa voi jakaa taitojaan nuoremmille.
Pienen saaren pienessä koulussa 
Wow, olisipa meidän aikanakin ollut tuollaista! Järjestetäänkö koululla jossain vaiheessa näyttely?
Tämän kevään näyttelyistä ei kukaan tiedä, mutta yritän laittaa kaikkien töistä kuvan tänne blogiin. Ne valmistuvat sopivasti omaa tahtiaan. Olisipa ollut tosiaan. Olisi jäänyt into kokeilla ja tutustua eri materiaaleihin. Uteliaisuus ja onnistumisen kokemus kantavat opiskelussa eteenpäin.
Kiitos Laura! 🙂 Jäämme odottamaan näyttelyä joskus tulevaisuudessa.