Tässä lupaamiani uudistuneita näkymiä koulun pihalta!
-Hieno terassi, jossa kelpaa istuskella auringossa, tai jonne voi laajentaa kotileikkejä.
-Värikkäät jäteastiat lasille, sekajätteelle ja metallille.
– Matalampi ja turvallisempi kiipeilyteline, jossa on nyt uudenlaisia roikkumis- ja kiipeilymahdollisuuksia.
-Pehmeä alusta keinujen alla. ( Voi sitä kivien määrää, mitä tuolta kaivettiin alta pois! )
Vähintään yhtä tärkeitä näiden näkyvien muutosten kanssa ovat kuitenkin henkiset saavutukset. Yhdessä tekeminen oli hienoa. Ja loppukartoituksen yhteydessä, kun oppilaita pyydettiin taas kuvaamaan hyviä ja huonoja kohtia pihasta, heiltä sateli jo valmiiksi uusia ideoita ja parannusehdotuksia. Tämä kertoo siitä, että he tahtovat vaikuttaa ympäristöönsä – ja lisäksi heillä on luottamus siihen, että he voivat vaikuttaa. Siinä kiteytyykin yksi ympäristökasvatuksen tärkeimmistä tavoitteista.
Pihaprojekti jatkuu aina. Piha ei kai tule koskaan valmiiksi, eikä sen ole tarkoituskaan. Jokainen oppilas on mukana suunnittelemassa, rakentamassa ja luomassa. Omaksi koettu on arvokasta, ja sellaisesta haluaa kantaa vastuuta.
Itse olen ekaluokkalaisena ollut mukana istuttamassa näitä krookuksia tälle samalle pihalle.
-Laura
VAU! Upeita saavutuksia, miten kivoja paikkoja! Tuo terassi ja mökki ❤
Piha ei tule koskaan valmiiksi, kuten ei oppilaskaan. Vanhat sanoivat, että oppia ikä kaikki.