Kenkä, siis minut tehtiin tehtaalla.Kun olin valmis, minut myytiin sieltä kenkäkauppaan. Kun olin ollut kaupassa seitsemän vuotta, minut varastettiin.
Olin urheilukenkä. Minut oli tarkoitettu pääasiassa juoksuun. Kun olin ollut omistajani Petterin käytettävissä jo kaksi vuotta, Petterin kaverit olivat keksineet, että urheilukenkien kanssa uiminen on kivaa. Siispä Petteri kokeili sitä, mutta hän oli unohtanut solmia kengännauhat. Joten kun Petteri alkoi uida, minä tipahdin järveen.
Ja kuten arvaat, ajauduin virran mukana merelle. Merellä oli outoa; niin paljon kaloja ja erilaisia kasveja. Olin ollut merellä jo kaksikymmentäviisi vuotta. Ajauduin Utön rantaan, tarkemmin Itäniityn rantaan.
Noin viikon päästä Iiro-niminen poika tuli sinne isänsä, äitinsä ja koiran kanssa ja he ottivat minut mukaan. Oli kiva päästä katsomaan heidän kotiaan. Ensiksi Iirolla oli kaksi siskoa: Anni ja Meri. Lisäksi heillä oli viisi lemmikkiä.
Kani, jolla oli iso haava, kissa, joka raapii, koira joka hyppii päälle ja kaksi hamsteria, jotka tappelevat. Iiro tykkää rakentaa ja syödä pastaa, Meri tykkää leikkiä paperilla, Anni – en oikeastaan tiedä, mistä hän tykkää. Maija tykkää nukkua ja John tykkää lentokoneista. Iiro
Pienen saaren pienessä koulussa 