Vaikka olen koirantaluttajana sitä mieltä, että joka sää on ulkoilusää ja että ei ole olemassa huonoa säätä….niin on toki hienoa, että pystymme venyttelemään lukujärjestystä säiden mukaan. Maanantaina paistoi aurinko ja ilma oli tyyni. Kävimme tutustumassa yhteen vaikeakulkuiseen lähisaareen. Kiipeilimme kallioilla ja kiersimme syviä rotkoja. Välillä pujottelimme kainaloita myöten katajien seassa. Autoimme toisiamme vaikeissa paikoissa. Alle kilometrin matkaan kului lähes kaksi tuntia. Mitä halusin opettaa ? Ehkä oppilaani kesyttivät pienen palan tätä luontoa ja he uskaltavat lähestyä sitä myöhemminkin elämässään. Sanalle saaristo tulee koettu henkilökohtainen sisältö.
Aurinko poltti kuvat puhki.
Seuraavana aamuna kalliot olivat lumiset. Retkeily olisi ollut mahdotonta. Lukujärjestyksen mukaan olisi ollut liikuntaa.
Pienen saaren pienessä koulussa 