Opiskelijoiden elokuvausryhmä majakan kupeessa
Äidinkielen kirjallisuusjakson jälkeen siirryimme elokuviin. Olemme ainakin neljänä vuotena peräkkäin tutustuneet elokuvien tekemiseen. Yksi oppilaista on ollut kaikissa projekteissa mukana, joten hänellä on jo monipuolinen kokemus elokuvan tekemisestä. Olemme tehneet useaan kertaan käsikirjoituksia, suunnitelleet kuvakulmia, kohtauksia, rekvisiittaa. Olemme näytelleet, kuvanneet ja leikanneet. Tänä vuonna tutustumme valmiisiin elokuviin. Ensimmäiseksi katsoimme elokuvan nimeltä Ystäväni Winn-Dixie.
Ystäväni Winn-Dixie kertoo tytöstä, jonka nimi on Opal.Kun Opal tapaa kulkukoiran, hän ystävystyy sen kanssa heti ja nimeää koiran Winn-Dixieksi. Koira auttaa Opalia ystävystymään useampaan ihmiseen.
Mielestäni elokuva oli ihan hyvä näyttelyn ja juonen toteuttamisen vuoksi, mutta juoni itsessään on sama kuin muissa elokuvissa. *** 1/2 Mirko
Kuvakulmia miettimässä
Mielipiteet elokuvasta vaihtelivat kovasti ja keskustelu katsomisen jälkeen oli yhtä mielenkiintoista kuin itse katselu. Toisella äidinkielen tunnilla etsimme sanaluokkia, esitimme pantomiimeja ja tutkimme tunnelmia. Elokuvasta riitti materiaalia monipuoliseen harjoitteluun. Sattumalta Utössä oli kuvataideakatemian opiskelijoita tekemässä juuri omaa elokuvaa. Yritimme mennä katsomaan kuvauksia, mutta osuimme hetkeen, jolloin oli käynnissä seuraavan kohtauksen suunnittelu. Glamouria kuvauksissa on harvoin, odottelua sitäkin enemmän… Lopuksi vakiokevätkuva.
Pienen saaren pienessä koulussa 