Kahdestoista jakso:
” Hm. Sitten odo..”, Emma jätti lauseen kesken ja kuuntelimme poliisiautojen sireenien vinkunaa. ” Ne tulevat ”, Emma jatkoi ja vilkaisi ulos. ” Hei, katsokaa ! ” hän huusi ja osoitti ulkona näkyvää varjoa. Se oli valvoja Bronwickin varjo – siis hirviönä. Yö sarastuisi pian aamuun ja valvoja olisi taas oma itsensä, joten meillä ei olisi silloin mitään todisteita. ” Odotetaan, että poliisit saavat valvoja Bronwickin kiinni”, Emma sanoi hymyillen ja istahti takaisin sängylle.
Olimme nukkuneet puoli tuntia, kun kello soi ja meidän oli aika mennä aamupalalle. Emma mutisi ja kömpi ylös. Hän oli nukkunut vaatteet päällä. En kyllä minäkään ollut vaatteitani riisunut. Nousin ylös ja laitoin kengät suoraan jalkaani. Minulla ei yleensä ollut tapana alkaa väsäämään aamuisin mitään erikoista ja yleensä lampsin suoraan aamupalalle ruokalaan. Emma taas alkoi aina pesemään hampaitaan ja muuta sellaista turhaa ajanhukkaa aamuisin. Astelin portaat alas ja siitä suoraan ulos. Emma juoksi perääni ja jäimme tuijottamaan isoa kaaosta, joka oli syntynyt koulun pihalle.
Syyslukukauden viimeiset päivät ovat yleensä olleet melkoista menoa. Harjoituksia, lavastuksia, puvustuksia… Ihan mukavaa puuhaa kyllä. Tällä kertaa valmistaudumme loman viettoon toisella tavalla. Olemme rauhoittuneet ja kertailleet asioita, jotka kertaamista kaipaavat. Ensi viikolla meille tulee opetusharjoittelija, joka on erikoistunut liikuntaan. Saa nähdä, miten hän meitä liikuttaa. Päättäjäiset vietämme perjantaina ilman harjoiteltuja ohjelmia.
Pienen saaren pienessä koulussa 
Jännä kertomus!
Se on kiva, kun teillä käy monenlaisia erikoistuneita opettajia, varmaan todella kivaa oppia kaikenlaista!
Totta. Olen kiitollinen, kun saamme innostuneita vierailijoita. Erityisen paljon olemme saaneet ylimääräistä media – ja kuvataideopetusta.
Kevääksi on taas tiedossa mediapajaa…
Kalle käski kirjoittaa että meillä on tukka pystyssä, mutta halutaan lisää!